Salt'n'Pepper
Abessinialaiset

en

Tosca 29.8.2007-10.6.2014

Kawaii Dalila eli Tosca oli ensimmäinen abessinialaiseni. Tosca saapui meille kasvattajan kainalossa nimipäivänäni 9.12.2007. Jonkin aikaa puntaroimme toisen bengalin ja abessinialaisen välillä kunnes eräässä näyttelyssä näimme todella kauniin riistanvärisen abessinialaisen ja aloin selvittämään tarkemmin mistä sellaisen voisi saada. Otin yhteyttä Kawaii kissalaan jonka kasvattajan jo tiesin nettifoorumin kautta. Olin kiinnostunut myös sijoituskotina toimimisesta ja näin alkoi pitkä odotus sopivan kissan syntymisestä.

Abessinialaisille tyypilliseen tapaan Tosca rakasti ruokaa ja kiintyi hyvin paljon ruokkivaan käteen. Syli oli aina varattu kun johonkin istuin. Opimme pitämään ruuat kaapeissa ja tiskipöydän tyhjänä. Joskus kissa löytyi leipäkaapista syömästä pullaa muovipussin läpi. Yllätyksenä tuli myös ensimmäisenä yönä abyjen tapa erittää kuolaa hellyyskohtauksen aikana. Paniikissa soitin kasvattajalle, että kissa on nyt varmasti kipeä! Kasvattaja naureskellen sanoi unohtaneensa mainita asiasta ja se tosiaan kuuluu rodun ominaisuuksiin.

Tosca astutettiin Ruotsissa komealla punaisella uroksella ja tästä reissusta syntyi 4 punaista pentua tammikuussa 2009. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Matka Ruotsiinkin oli vähintään haastava mutta oli todella hienoa olla mukana. Pennut syntyivät luonamme ja kasvattaja oli kätilöimässä synnytystä. Pentujen kasvua oli jännittävää seurata eikä pentukopan reunalta olisi malttanut poistua.

Kesäkuussa 2014 Tosca menehtyi täysin yllättäen ja ilman ennakko-oireita hemangiosarkoomaan eli pernasyöpään. Olimme olleet päivällä vielä ulkona ottamassa aurinkoa ja illalla leikimme sisällä täysin terveenoloisen kissan kanssa. Iltapalan jälkeen kissat vetäytyivät nukkumaan mutta parin tunnin kuluttua Tosca tuli hyvin pökkeröisen oloisena olohuoneeseen. Silmät olivat aivan mustat ja ymmärsimme heti, että nyt on jotain pahasti vialla.

Olimme päivystyksessä vain n.20 minuuttia myöhemmin mutta kissan kunto oli todella huono eikä päivystävä osannut diagnosoida sairautta ensin oikein. Lähdin ajamaan Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan Viikkiin keskellä yötä jossa sain kuulla vain lohduttoman diagnoosin. Mitään ei ole tehtävissä. Vaikka koko matkan Helsinkiin ajaessa ymmärsin, että näin tulee todennäköisesti käymään se oli todella kova paikka. Tosca oli vielä nuori kissaksi.

Aamulla hieman kuuden jälkeen Tosca nukkui pois sylissäni. Ruumiinavaustuloksista saimme tietää, että kyseessä oli syöpä joka oli levittänyt myös etäpesäkkeitä. Lopullinen syy romahtamiseen oli kuitenkin kasvaimen repeäminen ja sen aiheuttama sisäinen verenvuoto.

Tosca osasi olla joskus raivostuttavakin. En silti unohda sitä ikinä ja ei mene päivää ettenkö ajattelisi sitä. Ikävä on kova. Tosca osasi kietoa minut häntänsä ympärille ja siksi kasvatan juuri abessinialaisia.